Kaikki tämä alkoi vuonna 1989, kun vielä 14-vuotiaana pikkupoikana etsin seksuaalisuuttani ja harjoittelin seksuaalisuutta seksuaalitietäjien maisteri Karloksen kanssa (kuva yllä).
Asustelin vielä niinä aikoina tätini luona, koska vanhempani olivat kuolleet raa'assa tulipalossa jota minä jouduin seuraamaan vierestä. Heidän huutonsa ovat jääneet mieleeni, ja nämä äänet pitävät minua vieläkin hereillä öisin. Heidän naamat kun he paloivat kuolemaan suuressa kivussa. Tapa, miten heidän ruumiinsa vieläkin sätkivät loppuun asti.
Tätini oli tosi ankara kristinuskoinen henkilö, joka ei suvainnut homoja, joten kun luulin olevani homo, loi tämä suuret paineet minulle. Varsinkin kun olin Karloksen ympärillä tunsin housuissani paljon innostusta. Häpesin tätä suuresti varsinkin aikoina kun Karlos oli lähellä ja tutki minun seksuaalisuuttani, Vaikka minun ei olisi tarvinnut hävetä. Karloksen lihaksikkaat käsivarret ajoivat minut monta kertaa hulluksi, ja se miten hän hyväili vaimonsa kanssa taikinaa.
Häpesin tosi paljon sitä että täti kävi meillä tekemään sellaista, Joten en uskaltanut puhua Karlosille asiasta. Viidentenäkolmantenakymmenentenä kertana kun tätini kouri minua ja kavereitani, tupsahti Karlos yhtäkkiä paikalle. Hän järkyttyi ja heitti tätini pois asunnostani.
Seuraavaa kertaa kun näin tätiäni oli 5 vuotta myöhemmin, vesiputouksen alla, kun Karloksen kanssa meditoitiin. Hän tuli varoittamatta kirveen kanssa. Minä ja Karlos huusimme apua heti tädin nähdessämme. Mutta tämä ei toiminut. Täti suuntasi heti Karlosta päin, ja upotti kirveen Karloksen olkapäähän, tappaen hänet välittömästi. Ensimmäisen shokin jälkeen, nousin takaisin jaloilleni, en edes tiedä miten päädyin polvilleni. Kyyneleet valuivat naamaani pitkin.
Tätini Karloksen veren peitossa vain metrien päässä. "MIKSI TEIT TÄMÄN" minä huusin tädille. Hetken virneen jälkeen tätini vastasi : "Kuulin että olet bi... Tämä on ainoa tapa millä puhdistaa sinut...". Puristaen kirvestä kovempaa, hän ryntäsi minua päin, hullun virne naamallaan. Panikoin, en tiennyt mitä tehdä. Mutta sitten muistin maisterini salaisen tekniikan minkä hän opetti minulle. Otin askeleen eteenpäin, otin syvään henkeä, ja huusin kurkkuni täydeltä "RAISKAUSTA". Tätini pelästyi vain hetkeksi, jonka jälkeen hän vaan nauroi.
"Hyödytöntä luuletko tuon pelattavan minua?".
Hän nauroi, ja jatkoi juoksuansa. Mutta yhtäkkiä, kuin salaman iskusta netin sjw:t porautuivat maasta, ja ottivat tädistäni kiinni, ja vetivät hänet maan alle ikuisuudeksi.
Näiden tapahtumien jälkeen en koskaan nähnyt tätiäni... Tai Karlosta. Mutta Karlos pysyy sydämmessäni ikuisesti.
Kiitos hänen, löysin itseni.
fin


